Joulukuun alun Suomi ei varmastikaan ollut kenenkään suosikkipaikkoja maailmassa, ei minunkaan. Alas satoi jonkinlaista rännän ja sateen sekasikiötä. Sateella oli vaikeuksia päättää, kumpaa se halusi olla – neuloina iholle iskeytyvää ikävyyttä vai kasvoille mäjähtelevää märkää mössöä. Olin hankkinut järkevät talvikengät, joissa oli vain maltillisesti korkoa ja syvään uurretut kumipohjat. Silti lipsuin rämpiessäni eteenpäin vaalealla keraamisella … Jatka artikkelin 70.5 Kuudes välinäytös lukemista